Oli siis selvaa, etta Bysantissa oltiin hyvin valmiita tekemaan loppu italialaisten huokauksista vapauttamalla heidat barbaarien ikeesta, niin pian kuin luultiin oltavan tarpeeksi vakevia. Hektors einzigen Sohn, holdleuchtendem Sterne vergleichbar. "Justinianuksen taytyy suostua siihen tai myontaa minulle muita etuja." �Vor einer Stunde waren Vertreter aller Tausendschaften des Heeres auf dem Weg in dein Zelt,� sprach der Greis. �Sie wollten erzwingen, was ich fordere. Ich hielt sie mit Muhe ab.� Han sai huolellisimman kasvatuksen, mita siihen aikaan roomalaiselle aatelisnuorukaiselle voitiin antaa. �Sieh, jetzt schwenken die hunnischen Reiter, die hier gerade unter uns stehen, gegen Totila,� sagte der Konig zu dem alten Bannertrager. �Totila wendet sich gegen sie. Sie sind viel zahlreicher. Auf! Hildebad, eile die Stra?e hinunter, ihm zu Hilfe.� "Ne hyokkaavat meita vastaan takaapain. Paetkaa, me kannamme teita � piilopaikkaan kallioiden lomassa." � Han istahti sitten palmupuisen vuoteensa laidalle vain hienoimmasta pellavasta ommeltuun alus-tunikaan puettuna. Orjatar nousi ja heitti hallitsijattarensa hartioille hienon, ruusunpunaisen aamuvaipan. Teja beugte sich uber ihn: deutlich erkannte er die Zuge des Toten. �Der Archon Perseus,� sagte er, �der Bruder des Johannes.� Und sofort schritt er die Stufen hinan, die zur Kirche fuhrten. An der Schwelle trat ihm Mataswintha entgegen, hinter ihr Syphax und Aspa mit der Blendlaterne. Einen Moment ma?en sich beide schweigend mit mi?trauischen Blicken. Amalasunta nosti luukun ja silmaili ulos. Oli parhaillaan se kylma, kolea vuorokauden hetki, jolloin ensimmainen paivansarastus taistelee vallitsevaa yota vastaan. He olivat nahtavasti saapuneet jarven rantaan. Mutta sen sinisista aalloista ei nakynyt merkkiakaan. Synkan harmaa sumu ymparoi hanta lapinakymattomana kuin tulevaisuus. Huvilaa ei nakynyt ollenkaan, ei edes saartakaan. Mustasukkaisesti han vartioi yksinvaltaansa. Vain yhta neuvonantajistaan han kuunteli mielellaan ja usein. Sita nimittain, joka tuon tuostakin julkisesti ylisti hanen miehekasta itsenaisyyttaan ja joka viela useammin tuntui hiljaisuudessa ihailevan sita, uskaltamatta edes ajatellakaan voivansa hallita hanta. Han luotti vain Cethegukseen. "We shall become free!" continued Silverius. "Certainly! But that is not possible unaided. The Emperor must help us. And do not think, beloved youths, that the man whom you honour as your leader, Cethegus, is of a different opinion. Justinian has sent him a costly ring--his portrait in carneol--as a sign that he is contented with the Prefect's services, and the Prefect has accepted the ring. Behold, he wears it on his finger." "These are my parting words to thee, my legacy and thanks for a whole life of fidelity. Now let us dedicate the remaining time to the Goths. Come, assist me to rise, I cannot die amid these cushions. There hang my weapons! Give them to me! No objections! I will, and I can!" Niinpa han tulikin vapaaehtoisesti Ravennaan, lietsoi puolisonsa arkaan sieluun uutta rohkeutta ja toivoi voivansa, kun karajapaiva oli ohi, esteetta menna Belisariuksen leiriin paastakseen lepoon Bysantin hoviin seka turvaan vastaiselta vainolta. Tuttavallisessa keskustelussa, nauttien nuorekkaan ystavyyden kaikkia riemuja, nahtiin siella naihin aikoihin melkein joka paiva kahden herttaisen nuorukaisen, joista toisella oli ruskeat, toisella kullankeltaiset kiharat, Dioskurien, Juliuksen ja Totilan, retkeilevan ihanilla, Polisippoon vievilla jyrkanteilla tai kaupungin kaakkoispuolella olevilla rannikkoylanteilla. �Er sucht den Tod,� flusterte Hildebrand. �Nein,� sprach Teja, �er sucht und bringt das Heil der Goten.�