CHAPTER I. "Taivas", huusi Camilla hypahtaen paikaltaan. Han kaantyi katsomaan veneen keulaan pain. Sielta syoksyi hanta vastaan kokonainen vesivuori. He olivat juuri lahteneet pienesta Martulan kaupungista. Sitten han hyppasi oman ratsunsa selkaan ja paljasti miekkansa. "Insolent! Out of my sight! Leave my court!" �So traust du unserm Schwerte nicht?� The old master-at-arms nodded, well pleased: Achtes Kapitel. "Hanta, jota kaikki rakastavat." Die wuchtige Steinaxt schlug krachend grad auf den stolz geschweiften Helm und wie blitzgetroffen fiel der [pg 149]Tapfere nieder. Zwei Manner sprangen rasch hinzu und losten ihm den Helm. �Hab Dank, mein Freund, fur dich und deine Reiter. Han pakeni nyt keskelle huonetta, vastapaata medusanpaata, ainoaan paikkaan, mihin vesisuihkut eivat viela ulottuneet. Han tiesi siihen pystyvansa ja talla kertaa han tahtoikin tehda sen. "Mika hatana?" kysyi Vakis uudestaan astuen kynnyksen yli.