Some of the people at first refused to admit the last comer into their dwellings. Hanen sieluaan painoi yksinaisyyden seka samalla vaarallisten vihollisten laheisyyden tunne. �Nun, Feldherr,� fragte er, �die Stadt ist noch nicht ubergeben. Wann geht�s zum Kampf?� Han lahti. Iisak otti keihaan, torven ja muutamia avaimia seinalta. Han meni avatakseen Totilalle portin ja toimittaakseen sitten iltatarkastuksen suuren tornirakennuksen kaikilla porteilla. Mirjam jai yksin. Han ei voinut karsia kenenkaan miehen neuvoja eika apua. "Well, one might put up with the barbarian women," cried Marcus Licinius, "but may Orcus devour their brothers!" and he tore the faded rose-wreath from his head--the flowers could ill bear the close air of the room--and replaced it by a fresh one. "Not only have they deprived us of liberty--they even beat us upon the field of love, with the daughters of Hesperia. Only lately, the beautiful Lavinia shut the door upon my brother, and received the foxy-haired Aligern." Wohl stutzten die Feinde, als sie den einzelnen Reiter erkannten: neben den wolsungischen Brudern, die an der Spitze zogen, ritt ein Fuhrer avarischer Pfeilschutzen, die sie in Sold genommen. Dieser hielt die Hand vor die kleinen, blinzenden Augen und rief: �Beim Rosse des Ro?gotts, das ist der Konig selbst! jetzt, meine Burschen, pfeilkundige Sohne der Steppe, zielt haarscharf und der Krieg ist aus.� Und er ri? den krummen Hornbogen von der Schulter. "Amelungien tyttaren, amelungien, joiden lasta rakastan, vaikkakin han tekee erehdyksia ja rikoksia." "Siis myoskin minun viholliseni. Joukko orjattaria paatti kulkueen, joka vahitellen katosi hautaholviin. �Allen Heiligen sei Dank. Viel langer durft� es nicht wahren: � ich furchte ... �� Und er stockte. Eraana paivana, kun tytot menivat kuumuutta pakoon yha syvemmalle metsaan, loysivat he raikkaan lahteen, joka kirkkaana ja runsasvetisena pulppusi tummasta porfyyrikalliosta. Mutta silla ei ollut mitaan vakinaista uomaa, jonka vuoksi janoiset tytot saivat helmeilevaa vetta vain vaivalloisesti tipan sielta toisen taalta. "Han se on", vastasi Valerius ja yritti tarttua korsikalaisen kateen. "Lahdin kuumuutta valttaakseni liikkeelle jo ennen auringonnousua. Ajoin ulos kaupungista Porta capuanan lapi ensimmaisten auringonsateiden nakyessa taivaalla. Ja kun matkavaununi kolisivat juutalaistornin kohdalla olevilla kovilla kivilla, ajattelin kateellisena Totilaa ja sanoin itsekseni: siella han nukkuu parhaallaan pehmeilla kasivarsilla. Herzog Guntharis war sehr nachdenklich geworden.