"Oikein arvasit. Mutta minulla on sinulle eras pyynto. �Nein, ich bin boser als alle. Und doch besser. Wenigstens elender. Wisse denn: ich habe dich geha?t, ja, aber nur, weil du mich von dir gesto?en! Du lie?est mich nicht dein Leben teilen, � verzeihe mir. � Gott, ich will ja nur mit dir sterben durfen. Reich mir einmal noch die Hand, zum Zeichen, da? du mir verzeihst.� Und sie streckte kniend, flehend, beide Hande zu ihm empor. Bald drang�s in die Stadt und zu Guntharis: die Ravennaten drohen einen Ausfall, sie wollen zu Belisar ubergehn. Arahad buhlt bei unsrem Heer um die Krone. Zwei, drei Gegenkonige drohn. Alles fallt in Trummer auseinander, wenn du nicht kommst und rettest.� "Oh, my child, woe to me if I am guilty of this! If you will not do it for the sake of our kingdom, oh, do it for my sake! I am lost without these Wolfungs. Do it for the sake of my love!" And she took her daughter's hand. Mutta niina aikoina, joista tassa kertomuksessa puhutaan, oli siella kaikki toisenlaista. "Faesulaen mesenaatin huvilassa", kuten rakennusta siihen aikaan jotenkin syytta kutsuttiin, asui onnellisia ihmisia. Taloa hoitivat huolelliset naisenkadet, ja puutarhasta kuului iloista lapsennaurua. "I am ten times prouder than she! but not so vain. She can never have loved a man, nor understood his nature and worth, otherwise she could not wish to fill a man's place." Heti tulikin sisaan orja, jonka piirteet ja puku ilmaisivat suurempaa sivistysta. Saavuttuaan vihdoin Venus-temppelin luo han vaipui suloisiin tulevaisuuden unelmiin, jotka kuvastuivat hanen sielussaan epaselvina, mutta kullalta hohtavina. Ennen kaikkea han paatti ilmoittaa aidilleen ja prefektille jo huomenna, ettei han enaa aio auttaa heidan tuumiaan kuningasta vastaan. Sen jalkeen han aikoi itse sydamellisin sanoin pyytaa kuninkaalta rikoksensa anteeksi ja sitten � sitten? Han ei tiennyt itsekaan, mita sitten tulisi, mutta han punastui ihanissa unelmissaan. posted with permission of the copyright holder), the work can be copied "Yes. Young Totila will be Count of the Harbour there," answered Cassiodorus. "He will; he waits for the messengers at the Appian gate." Da hielt das Weib den Zugel an. Siella asui vanha juutalainen kauniin, tumman tyttarensa kanssa. Kun han seisoi akkunan aaressa oman mielikuvituksensa mukaan teettamassaan aistikkaassa, puoleksi helleenisessa, puoleksi goottilaisessa puvussa, valkoinen, kauniisti kaareva kasivarsi tumman porfyyripatsaan ymparilla ja katseli uinaillen ulos iltailmaan, oli han todellakin lumoavassa kauneudessaan niiden vastustamattomien metsan- ja vedenneitojen nakoinen, joiden hurmaavasta rakkausvoimasta germaaninen satu on laulanut ikimuistoisista ajoista saakka.