Cethegus war sofort nach seinem Hause geeilt, wo der [pg 88]gallische Reisewagen angeschirrt seiner wartete. �Gleich brechen wir auf,� rief er dem Sklaven zu, der auf dem vordersten Rosse sa?, �ich hole nur mein Schwert.� At last he stretched out his thin, but nervous, right hand. Dolios opened the garden-gate and led the horses out. Two men stepped out of the bushes near. One took the driver's seat on the carriage, the other mounted one of two saddle-horses which stood outside the gate. Amalaswintha recognised the men as confidential slaves belonging to Cassiodorus. Like Dolios, they were provided with weapons. Cethegus sprang up. Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all Witichis warf einen langen, prufenden Blick durch das Gemach. Das erste, was Mataswintha that, war, � sein [pg 186]Ku? brannte auf ihrer Stirn, � da? sie unwillkurlich soweit als moglich von ihm hinwegglitt. So war sie � sie wu?te nicht wie � in die fernste Ecke des Zimmers, an das Fenster, gelangt. Witichis mochte es bemerken. Er stand hart an der Schwelle, die Hande auf das machtige, breite und fast brusthohe Schwert gestutzt, das er, aus dem Wehrgehang genommen, in der Scheide, wie einen Stab, in der Rechten fuhrte. "Ja nama sanat olkoot jaahyvaisemme. Kiitokseksi nelikymmenvuotisesta uskollisuudestasi kerron vain sinulle yksin, en tyttarelleni enka Cassiodorukselle, mika minua on vaivannut. Sano: mita kansa luulee ja mita sina luulet syyksi synkkamielisyyteen, joka yht'akkia valtasi minut ja sorti minut talle tautivuoteelle?" Sisaan tultuaan isanta tarkasti, oliko talonvaki jo makuulla. Valveilla olikin vain vanha orja, joka oli vartijana atriumissa sammumaisillaan olevan lampun aaressa. "Ja se uni, jonka viime yona nain, oliko se Jumalan lahettama? Ja mita se merkitsee? Kehoittaako se hyokkaykseen vai neuvooko siita luopumaan? Tahan hiljaiseen saliin, joka oli laskettu tummanviheriaisella serpentiinilla ja jota mustasta marmorista tehdyt doorilaiset pylvaat kannattivat, ei koskaan paassyt auringonvalo. Nytkin valaisi seinalevyjen muodostamaa synkkaa, bysanttilaista mosaiikkia vain nelja pikisoihtua, jotka loivat himmeata valoaan nuoren kuninkaan kivisarkofagiin. "Who was he?" "Mina lahetan sinulle Roomasta", lisasi han nopeasti ja hiljaisella aanella, "kolme luotettavaa miesta, isaurilaisia palkkasotureita. Ne lahetat sina baltien luo niin pian, kun he ovat paasseet sotajoukkojensa leiripaikkoihin. Kuuletko, sina, kuningatar, lahetat heidat, silla he ovat pyoveleita eivatka murhaajia. Kaikkien kolmen taytyy kuolla samana paivana. � Kauniista Totilasta pidan itse huolen. � Isku pelastyttaa kaikki. Kun gootit ovat viela hammennyksen vallassa, riennan Roomasta tanne avuksesi asevoimin. Voi hyvin!" Silverius aikoi kuiskata hanelle jonkin pilkkasanan, mutta mykistyi nahdessaan prefektin synkan katseen. Cethegus kumartui ottamaan sen ylos.