"Han ei saa elaa", uudisti Camilla. "Sina saat nahda", nauroi han, "kuinka mina hanta rakastan. Mita minun on tehtava." Teodora nousi istumaan kiinnittaen vyolla poimullisen alushameensa. Mutta kun Camilla huomasi, miten mielellaan hanen sydamensa kuunteli naita ylistyksia, sanoi han itsekseen: Bessas hob es auf, ku?te es und las weiter: �Zu deinem Nachfolger im Heerbefehl ernennen wir den Strategen Bessas. Ravenna ubertragen wir dem Archon Johannes. Die Steuerverwaltung bleibt, trotz der wider ihn von den Italiern erhobenen hochst ungerechten Klagen, dem in unsrem Dienst so eifrigen Logotheten Alexandros. Zu unsrem Statthalter aber in Italien ernennen wir den hochverdienten Prafekten von Rom, Cornelius Cethegus Casarius. Unser Neffe, Germanus, mit kaiserlicher Vollmacht ausgerustet, haftet mit seinem Haupt dafur, dich unverweilt nach unsrer Flotte auf der Hohe von Ariminum zu bringen, auf welcher dich Areobindos nach Byzanz fuhren wird.� "There must be a sacrifice. Rome demands it." "Hyva", sanoi pappi. "Jumala olkoon kanssamme." Vapiseva Amalasunta tarttui kiinni parvekkeen marmorikaiteeseen ja katseli eteenpain kumartuen medusanpaata. Ei epailystakaan, ne olivat Gotelindiksen rumat kasvot. Silmista leimusi viha ja iva. Atalarikin kuolema tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta goottilaiselle puolueelle, joka oli juuri tana samana paivana saanut niin paljon toiveita. Valerius huomasi, mita oli tekeilla, ja oli hyvin pahoillaan. Vuosikausia oli hanen mielessaan kytenyt ajatus antaa tyttarensa talle mahtavalle kauppiaalle, vanhan ystavansa ottopojalle, jonka mieltymyksen Valeriaan han oli aikoja sitten huomannut. "Tiedatko sina", sanoi Atalarik katsomatta haneen ja ikaankuin jatkaen omaa ajatuksenjuoksuaan, "tiedatko, miksi perhonen lentaa kirkkaaseen liekkiin? Uudestaan, yha uudestaan. Se ei ota oppiakseen kivuista. Se lentaa liekkiin, kunnes kaunis, houkutteleva vihollinen on sen kokonaan tuhonnut. Minka vuoksi? Suloisesta mielettomyydesta! "En. En voinut uskoa, etta sina surisit petturien verta."