Totila lahetti varoittavia merkkeja, mutta Valeria selitti, ettei han voinut lahtea isansa luota vaaran hetkella. Valerius piti taas hapeallisena lahtea pakoon "pikku kreikkalaisia", joita han halveksi viela enemman kuin vihasi. "Cethegus Caesarius", sanoi Cassiodorus kadellaan viitaten, "tama jalo roomalainen". Amalasuntalta Justinianukselle. So empfind auch ich. Weh dem, den nicht die goldne Sonne mehr bescheint. O wie gern, wie gern war ich glucklich in dieser schonen Welt, in meinem schonen Heimatland: wie furcht ich das Unheil, das doch unaufhaltsam naher dringt, wie hier auf dieser Wand mit der sinkenden Sonne die Schatten unhorbar, doch unhemmbar wachsen. O, wer ihn aufhielte, den furchtbar nahenden Schatten meines Lebens! Die kleine, rundgeballte Wolke, die Cethegus am Tage zuvor bemerkt, war der Vorbote einer ungeheuren schwarzen Wolkenwand gewesen, welche die Nacht uber aus dem Osten aufgestiegen war, jedoch seit dem Morgen unbeweglich, wie Verderben brutend, uber dem Meere stand und die Halfte des Horizonts bedeckte. "Jo naina paivina voivat Belisariuksen aseet valkkya Italiassa." International donations are gratefully accepted, but we cannot make [pg 59] Huolimatta hanen lempeasta hallituksestaan tunsivat italialaiset � emmeka tahdo heita siita tuomita � syvasti vieraan vallanalaisuuden hapean. "Se ei merkitse mitaan, vanha soturi, ei kerrassaan mitaan. Satoja kertoja olen samaa vakuuttanut itselleni houkuttelevammin, hienommin kuin sina olet innoissasi voinut tehda. Se ei auta ollenkaan. Han oli sankari � ainoa vertaiseni! � Ja hanet mina surmasin ilman mitaan todistusta hanen syyllisyydestaan. Surmasin hanet epaluulosta, kateudesta ja � tulkoon se nyt kerrankin sanotuksi � pelosta, pelosta ryhtya uudestaan koettelemaan voimia hanen kanssaan. Se oli ja on aina torkea rikos. � En saanut lepoa mistaan verukkeista. Synkka alakuloisuus valtasi minut. Hanen kuvansa vainosi minua siita yosta alkaen lakkaamatta: juomingeissa ja neuvotteluissa, metsastysretkilla ja kirkossa, valveilla ollessa ja unessa. Cassiodorus lahetti silloin luokseni piispat ja papit. He eivat voineet minua auttaa. He kuulivat rippini, nakivat katumukseni ja uskoni ja antoivat minulle anteeksi kaikki synnit. Mutta rauhaa en saanut ja vaikka he antoivat minulle anteeksi, niin � en itse voinut antaa anteeksi itselleni. En tieda, johtuuko se esi-isiltani peritysta pakanallisesta mielestani, mutta mina en voi hiipia ristin taakse murhatun varjoa pakoon. En voi uskoa, etta minua pelastaa verityostani viattoman, ristilla kuolleen Jumalan veri." � � � Endlich forschte der Alte: Wie lautet sie? vielleicht findet sich doch ein Ausweg? Acht Augen sehen mehr als zwei. "Now go, and tell at home what you have seen." Cassiodorus ojensi kirjoituspuikon, kuningatar kirjoitti nimensa, ja "Oh, give it me back," said Piso; "it is no verses--just the contrary--a list of my debts for wine and horses." Schweigend betrachtete Hektor mit lachelndem Blicke den Knaben. Willkommen im befreiten Italien! Was bringst du von der Kaiserin? fragte er flusternd. Noin kolme viikkoa sen jalkeen kun Cappadox oli saapunut maatilalle hoitaakseen sita isantansa puolesta, joka oli lahtenyt pitemmalle matkalle Lunan marmorilouhokselle, tuli Tifernumista sinne ylhainen roomalainen, mukanaan suuri joukko orjia ja tyomiehia seka lastattuja vaunuja.