"Well," said Jochem, taking up his papers, "then I will go: this time for a long while. I must travel over the great waters to transact an important business." Huolestuneena Teodahad otti asiapaperit kateensa ja katsahti epaluuloisesti Petrosta. "Come," whispered he, "come now." "Mina mietin", sanoi tama ojentautuen pystyyn, "etta varustamme kaksi sotajoukkoa niin pian kuin vanha leijona on ummistanut silmansa. Toisen johtavat Vitiges ja Teja Bysanttiin ja polttavat sen; toisen kanssa menen mina veljineni Alppien yli ja muserran Pariisin, merovingien lohikaarmeenpesan, ainaiseksi. Silloin on rauha idassa ja pohjoisessa." What had happened remained a mystery, in spite of all malicious, curious, or sympathetic inquiries. "What can be the matter?" he exclaimed, nervously. "For seven long years they have not failed to ring out their tones. I'll try once more." And he did so, vigorously. Rautgundis rauhoitti hanta ja kaski hanet nukkumaan.